Ja mikäs se siellä sitten sijaitseekaan? Tietenkin Kampaamo Vaasa Rantasalonki, jossa hoidat niin hiukset kuin meikitkin todella laadukkaasti ja huolella.

Jos et usko, niin tutustu itse putiikin palveluihin ja vaikutut varmasti!

Kuumana kesäisenä iltapäivänä päätämme kavereidemme kanssa suunnata rannalta Vaasaan ilmestyneeseen uuteen ravintolaan. Päivä on sujunut mukavasti auringossa maatessa ja kaikilla on hyvä fiilis. Valitettavasti Vaasan Pancho Villa tulee murskaamaan tuon hyvän tunteen täydellisesti.

Palvelua?

Hyvääkin ruokaa tarjoavan ravintolan voi kaataa huono palvelu. Pancho Villa oli tässä suhteessa, ei nyt katastrofi, mutta lähellä sitä. Palvelu oli kyllä kohtalaista, mutta tuskallisen hidasta. Odottaessamme reilun tunnin ruokaamme ei meiltä kertaakaan tultu kysymään viihtyvyyttä tai pahoittelemaan kohtuuttoman pitkää odotusaikaa. Jopa naposteltaviksi tilattujen nachojen toimittamisessa oli pientä häikkää. Ruuan lopulta saavuttua, huomasi tarjoilija, että yhdeltä seurueestamme puuttuu ruoka. Vasta tällöin hän huomasi, ettei ole ollenkaan laittanut hänen tilaustaan eteenpäin. Anteeksiantamatonta.

Saisinko Atrian hampurilaiseni poltettuna?

Runsaan tunnin odoteltuamme toivoin kuitenkin, että ruoka ainakin olisi maukasta, jotta en tuntisi kuin silmääni olisi kaadettu saavillinen kusta. Jälleen jouduin kuitenkin pettymään. Hot Hot hampurilaiseni oli korkeintaan kohtalainen. Lisukkeena tullut dippi puolestaan vaikutti selvästi enemmän salaattikastikkeelta, kuin joltain mitä olisin halunnut laittaa annokseeni. Hampurilainen oli muutenkin hyvin halvalla tehty. Paksujen sämpylöiden välissä oli ohut siivu juustoa, hieman majoneesia, pihvi ja jonkin verran salaattia. Tunsin oloni pettyneeksi. Muutenkaan pöydän ympäriltä ei juurikaan kuulunut positiivisia kommentteja ruuasta.

Huonon asiakaspalautteen voi kääntää voitoksi, mutta…

Karvaimmin ruokaansa joutuivat pettymään Olli ja Lotta, jotka olivat liittyneet seuraamme noin 30min jälkeemme. Myös heidän annoksien saapumisessa kesti noin tunnin. Kaiken huipuksi heidän hampurilaisten pihvit oli poltettu selvästi pohjaan, mutta ruoka tarjoiltiin silti pöytään, kuin kokeillen kuinka vähällä vaivalla keittiö pääsisi hommistaan. Ruuat tietenkin palautettiin ja esitimme reklamaation ravintolan toiminnasta. Useampi henkilökunnan jäsen kävi pöydässä kysymässä, mikä on vialla, muttei sitten tehnyt kuitenkaan asialle mitään. Lopulta yksi tarjoilijoista saapui pöytäämme ja pahoitteli tapahtunutta pitkällä selityksellä vasta avatusta ravintolasta ja kaiken hankaluudesta. Monologista huomasi, että se oli varmasti pidetty aikaisemminkin useammalle seurueelle. Lohdutukseksi saimme muutaman kappaleen kymmenen euron lahjakortteja. Eivät ne kuitenkaan onnistuneet poistamaan pettymyksen tunnetta.

Lopuksi

Pancho Villa olisi saattanut olla hyvä, mutta se ei ollut. Se oli surkea. Ravintola oli tietenkin täynnä, koska se oli avattu vain hieman aikaisemmin, mutta se ei ole silti riittävä syy yli tunnin odottamiseen, virheisiin ja huonoon palveluun. 7 hengen seurueestamme yksi lähti kotiin saamatta ruokaansa, kaksi joutui palauttamaan annoksensa ja neljä oli tyytymättömiä murkinaan. Ei todellakaan hyvä saldo meksikolaiselle ravintolalle, varsinkin kun Vaasassa on jo täysin hyvä samanlaista ruokaa tarjoileva Amarillo, jossa asiakaspalautteeseen suhtaudutaan vakavasti. Lähtiessämme ravintolasta tunsimme ainoastaan, että vaikka valituksiamme oltiin kuunneltu, niihin tuskin puututtaisiin nopeasti tai vakavasti.

Jos haluat hyvää meksikolaista ruokaa mene mielummin Amarilloon. En voi suositella Pancho Villaa tällä hetkellä kenellekkään. Ainoastaan laihdutuskuurilla olevat henkilöt saattavat viihtyä siellä, mutta silloinkin veikkaan, että aikansa voi käyttää paremmin. Ainut positiivinen asia ravintolassa oli sisustus, joka oli IHAN KIVA.

-Tuomas

EESE

JA AIHN LIITTYVÄ VIDEO:

EATDAPOOPOO

Toivottavasti kaikilla oli kivaa vappuna. Meillä ainakin oli.
Tänään ajattelin kertoa teille nyrkin pumppaamisesta. Apuopettajanani toimii kukapas muu kuin seksiskandaaleissa ryvettynyt melaveikko Tiger Woods, joka yllä olevassa kuvassa demonstroi oikeaoppisesti tätä jaloa elettä. Mainittuani sanat nyrkki ja seksi, joudun esittämään pahoittelut kaikille niille jotka ehtivät jo toivoa tän postauksen kertovan nyrkkiseksistä.

Vaikka fist pump on alunperin tunnettu voittoa tai onnistumista juhlivana eleenä, on se saavuttanut ennennäkemättömän suosion Yhdysvaltojen itärannikon guido-kulttuurin takia. Joka yö New Jerseyn tanssiravintolat pakkautuvat täyteen italianamerikkalaisia nuoria, jotka pumppaavat nyrkkejään house-musiikin tahdissa pilkkuun asti.

Tässä siis yksinkertaiset ohjeet. Noudattamalla tarkkaan kuvassa demonstroitua kahta askelta, voit ystäviesi kanssa vaikuttaa tanssilattialla yhtä coolilta kuin Jersey Shoren casti!

(Author unknown)

Vaasan by Nightin toimitus suosittelee, että pumppaaminen aloitetaan rummuttamalla lattiaa ringissä useamman ystävyksen voimin biitin kasvaessa, kunnes lopulta biisin räjähtäessä kunnolla käyntiin aloitetaan vimmattu pumppaaminen. Pounding your fist like a maniac!

terveisin,
henu

Punishment!

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää sitsien järjestäjiä uskomattomasta venymisestä! En ollut saamattomuudessani onnistunut hankkimaan itselleni sitsilippua vielä kolmea tuntia ennen sitsien alkua. Onneksi kuitenkin puhelinsoitto järjestäjille ja selvitys, että kuulun pressiin (VBN), avasivat myös minulle ovet illan sitseille! PARTY ON BEIBEEH!

Oli siis aika valmistautua illan menoon! Valitettavasti kuitenkin kaikki meni taas aivan viimeisille sekunneille ja tavatessani Henkan ja Ollin huomasin heillä olevan pukujen lisäksi siistit ilmapallot (Lotta-Leopardi & Jenna-Brontosaurus). Piti siis nopeasti vielä juosta vaihtamaan tiistain Osakuntasitsien jälkeen viinalta haiseva vaalea puku päälle ja suunnata sitten edessä odottavaan taksiin. Olli ja Henkka ystävällisesti ohjasivat minut jälleen pelkääjän (maksajan) paikalle, jonka kostin heille välittömästi alkamalla hankalaksi. Vaadin taksikuskia ajamaan Citymarketin eteen, koska myös itse halusin hienon vappupallon, vaikka sitsien alkuun oli enää 7 minuuttia aikaa. Pojat takapenkillä protestoivat kovasti, mutta luvattuani maksaa matkan, suostuivat he päästämään minut kauppaan. Citymarketin kassat olivat tietenkin taas maailman hitaimmat ja minuutit kuluivat hienosti jonossa! Lisäksi ilmapallot olivat vähissä, joten kiireessä jouduin ostamaan samanlaisen pallon kuin Ollilla (Anni-Brontosaurus). Kolme minuuttia myöhässä saavuimme sitsipaikalle…

Saimme tervetuliaisiksi tietenkin raikuvat punishment-huudot, mutta olin puvustani ja pallostani niin tyytyväinen, ettei lähitulevaisuudessa uhannut punishment painanut mieltä ollenkaan! Näillä sitseillä minut oli placeerattu todella hyvin! Vieressäni oli paljon mukavia humanisti- & hallarityttöjä! Aloitin heti tutustumisen ja vaikka ehdin vierustovereitani hyvän tovin jututtaa, niin täytyy myöntää, että aamulla ei kyllä muistunut mieleen yhtään nimeä! Pahoittelen! Minut voi lisätä facebookista kaveriksi, jos tunnistatte!

Muutaman kappaleen jälkeen oli tietenkin viimein punsihmenttien vuoro. Eteen joutuivat Vaasa By Nightin pojat ja VYY:n Hanna. Tehtäväksi saimme syödä laatikollisen herkullista maksalaatikkoa, jota en muuten ollut nauttinut ennen kyseistä iltaa moneen vuoteen! Onneksi olin ottanut eteen mukaan kyytipojaksi vodkasnapsin ja se helpottikin suuresti ruuan alasmenoa! Olli ja Henkka yrittivät vielä edessä vierittää syytä myöhästymisestä kertojanne niskoille, mutta vuodatus ei tietenkään onnistunut ja pikaisen popsimisen jälkeen suuntasimme takaisin paikoillemme.

Humala, humala, humala! Sinä vanha tuttu!

Maksalaatikon jälkeen sitsit pääsivät todella hyvin alkuun. Juomista riitti pöydissä ja syötäväksi oli varattu leipää, sekä herkullista subwayn salaattia! Nam! Lisäksi pöytäseura oli hauskaa ja virkistävän uudenlaista, koska kyltereitä oli koko sitseillä vain noin 5 kpl! Oli siis erittäin hauskaa! Kuitenkin kylterien puuttuminen muutti myös hieman sitsejä siitä, mihin monet Warrantista ovat tottuneet. Lisäsäkeistöjä sitsilauluihin ei esiintynyt paljoakaan, joten otin omaksi tehtäväkseni tunnelman kohottamisen hauskojen säkeistöjen kera!

Pian oli kuitenkin ensimmäisen kilpailun vuoro. Nopeina poikina Olli ja Henkka pääsivät eteen kilpailemaan yhdessä kahden hengen tiiminä. Tehtävänä oli munkin syöminen mahdollisimman nopeasti. Ilman käsiä! Yleisö odotti kiihkeästi poikien menon muuttuvan nopeasti homopornoksi, kun rinkeli roikkui toisen suussa, mutta ihmeellisesti Henkka ja Olli löysivät keinon pallotella munkkia toistensa suuhun ilman varsinaista suukottelua! Taidokasta! Pojat olivat myös nopeimmat ja VBN sai rutkasti glooriaa! Parin kappaleen jälkeen oli taas vuorossa kilpailu. Nyt laitettiin rantapallo kiertämään musiikin soidessa taustalla. Musiikin loputtua pallo tietenkin pysähtyi minulle. Pääsinkin Saikkonen, Saikkonen, Saikkoneeeeen-huutojen saattelemana eteen antamaan toasteille hieronnan. Vieläpä eroottisen sellaisen! En kyllä muista oliko sitä ohjeistuksena !

Ilta jatkui vauhdikkaana ja juomia kumottiin hyvää vauhtia! Ensimmäisellä tauolla Anni-Brontosaurukseen tehtiin kuitenkin törkeästi reikä! Harmitti, mutta onneksi kaverien tarjoamat lisäjuomat piristivät eikä oma tunnelma latistunut! Pääsin vielä vetämään lukuisia lisäsäkeitä ja lavalle pari kertaa mm. warranttilaisten ja tutorkouluttajien kanssa. Meno oli mahtavaa! Erityiskiitokset Tomille, jonka kanssa kumosimme useammat shotit!

Taukojen aikana soitettiin tottakai Rick Rossin Hustlin’ biisiä ja VBN:n porukka bailasi mukana! Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja niin myös nämä sitsit. Meno oli kuitenkin loistavaa koko illan ja sain ehkä parhaimman fiiliksen ikinä päälle jatkoja varten! Jatkoinahan olivat muuten Tutti ry:n Eroottiset Iltamat, mutta se onkin jo toinen tarina . Kiitokset kanssasitsaajille ja järjestäjille!

Arvostelu:

Hyvää:

-Ruoka

-Kilpailut

-Sopiva määrä laulamista

-Ohjelman kulku

-Tunnelma

-Oikean kokoinen sitsipaikka (Cantare)

Huonoa:

-Lauluvihoissa olisi saanut olla enemmän lisäsäkeistöjä lauluihin

Arvosana 4,5/5

-Tuomas

Voivatko sitsit olla liian hauskat?

Tiistaina 27.4.2010 Tuomas, Olli ja Henkka lähtivät jälleen testaamaan vappuviikon sitsejä! Tällä kertaa vuorossa olivat Legendaariset Osakuntasitsit. Laitoimme tietenkin ykköspuvut päälle ja jätimme suosiolla haalarit kotiin! Suuntasimme Kotirannan työväentalolle tyylikkäästi taksilla paria minuuttia ennen sitsien alkua. Metsästimme nopeasti omat paikkamme pöydistä. Harmikseni huomasin, että Henkka ja Olli oli placeerattu lähes vierekkäin ja minut taas aivan toiselle puolelle salia! Vielä suuremmaksi harmiksi osoittautuivat vieressäni istuneet tytöt, jotka olivat jo alussa suhteellisen hyvässä humalatilassa ja huutelivat pitkin sitsien kesken ohjelman. Anteeksi vierustoverini, mutta minua ärsytti hieman!

Sitsijuomina oli joko kolme isoa siideria tai 6 (kuusi!!!) olutta. Jano ei siis päässyt heti yllättämään. Valitettavasti sitsiruuassa ei ollut juuri kehumista. Metsästin salaatin ja pastan seasta muutamat kanapalat ja tyydyin muuten passaamaan aterian. Sitsit alkoivat hieman hitaasti toastien pienellä esityksellä, mutta meno pääsi kuitenkin pian hyvään vauhtiin. Ehkä hieman liiankin hyvään! Ohjelmana oli monenlaista kisailua ja kysymysten esittämistä, jotka hieman rikkoivat perinteistä sitsikaavaa. Ehkä joidenkin mielestä virkistivät tunnelmaa! Kuitenkin laulujen laulaminen jäi hieman vähemmälle ja välillä oli vaikea saada tilanteesta kiinni. Etenkin koska pöydät olivat niin pitkät. Kaikilla oli kuitenkin todella hauskaa!

Osakuntasitsien järjestämiseen osallistuivat Veso, PoPO, Puukkoo, Fina, Tokka & VAlkO. Pian nämä osakunnat pääsivätkin ottamaan mittaa toisistaan! Vaatekilpailussa osakuntien jäsenet pääsivät vaatettamaan avustajien kanssa omat puheenjohtajansa. Kilpailu oli tiukkaa, mutta lopulta huutoäänestyksen voiton vei FINA, jonka pj oli “yllättäen” vähiten pukeutunut. Tyttöenergia taisi viedä kilpailun! Omasta mielestäni kilpailu oli aika pitkä ja ihmiset jo sen verran hyvissä, että oli pieni ihme, etteivät sitsit lähteneet käsistä. Kiitos siis osaaville toastmastereille!

Viimeisen tauon jälkeen myös allekirjoittanut päätti ryhdistäytyä ja kiskoa hieman ilolientä. Pian naapurien huutelu ei enää häirinnyt ja tunnelmaa kohotti myös kun pääsin spiikkaamaan Silja Linen Juomalaulu nimisen biisin! Sitsit alkoivat lähestyä jo loppua ja VBN oli tietenkin parhaissa fiiliksissä. Virallisen osuuden jälkeen jäimme vielä hetkeksi bailaamaan pöydille ja kävimme myös huutelemassa hieman miestenvessaan eksyneille naisille!

Lähdimme sitseiltä tietenkin taksilla ja päätimme skipata kokonaan viralliset jatkot Circuksessa ja järjestää pienen piirin kreisibailut legendaarisessa A-rapussa. Sain muuten ensimmäisen virallisen huomautuksen melusta! Mutta tässä minun osaltani tämä! Olli ja Henkka voivat halutessaan täydentää!

Arvostelu:

Hyvää:

-Toastit

-Juomatarjoilu

-Meno loppua kohden

-Fiilis & tunnelma

Huonoa:

-Sitsiruoka

-Hieman liian pitkät ohjelmanumerot

Arvosana 4/5

-Tuomas

Suomen halutuimmat sitsit?

Näille sitseille ei todellakaan ollut helppo saada lippua! Oli onni syntyä Vaasaan, koska saimme kuitenkin Warrantin jäsenille suurimman osan lipuista. Meilläkin oli kuitenkin mahdollista ostaa vain yksi lippu per henkilö! Ulkopaikkakuntalaisten kiinnostus NESU-Waasan Disney Wappusitsejä kohtaan oli jälleen kerran ollut valtavaa. Vain osalle riitti lippuja, mutta paikalle saapui kuitenkin hieno joukko legendaarisia kyltereitä sekä Waasa-neitsyytensä menettäneitä noviisejä.

Legendaarista menoa

Ilta alkoi jälleen A-rapusta, kun kiireisen päivän jälkeen vaihdoin kymmenessä minuutissa Aladdin-puvun päälle ja hankin kauniin rusketuksen itselleni. Mukana oli myös kaunis tyttöystäväni Neiti J Jasmin-asussaan ja kaverini E sinisessä meikissä Aladdinin hengeksi pukeutuneena. Alakerrasta noukimme mukaan Henkan, joka oli pukeutunut Jafariksi. E:n nähtyään Henkka sylki ensin pastillin suustaan ja meinasi vielä laatata perään. Oli näky sen verran hurja! Ps. Oli aika ikävää siivota ne siniset maalit pois vessasta!

Ehdimme juuri ja juuri Aladdin-teemaisen porukkamme kanssa sitseille. Paikalla oli jo Heikki, joka oli pukeutunut pelottavaksi merirosvoksi. Sitsit alkoivat loistavalla ja erittäin hauskalla Leijonakuningas-aiheisella videolla. Ainoastaan pienet tekniset ongelmat latistivat hieman tunnelmaa, mutta onneksi toasteiksi oli valittu huippuporukka ja meno nousi heti alussa korkealle. Pöytämme tunnelmaa kohottivat myös tilaamani 20 salmaria, joiden lisäksi tilasin myös Henkalle, itselleni, R:lle 5 bisseä + 5 lonkeroa. Henkka ja R luonnollisesti maksoivat osansa laskusta. Olli saapui paikalle hieman myöhässä Batman-asussaan, mutta ei kuitenkaan onneksi saanut punishmenttia !

Sitsit jatkuivat loistavassa tunnelmassa ja tutustuin vierustovereihini, muun muassa vastapäätä istuneeseen Turussa opiskelevaan TJ:hin. Voin muuten sanoa, että hänestä lähti laulujen aikana todella hyvin ääntä! Lisäksi ilokseni R oli placeerattu melkein viereeni ja Henkka istui suoraan takanani. Otimme Henkan kanssa sitsien aikana monta Aladdin vs Jafar matsia, joihin valitettavasti TJ (Aladdin nro. 2) ei osallistunut vahvistuksena. Yritimme juottaa myös R:ää humalaan, koska Disney-sitsit olivat hänen viimeisensä. Harmillista, mutta olen varma, että R tulee vielä pyörimään VBN:n kuvioissa! Humalaanjuottamisen onnistumisesta itselläni ei ole varmaa tietoa, koska juominen onnistui varsin hyvin omalla kohdallani!

Lopulta täytyy sanoa, että sitsit olivat ehdottomasti jälleen yhdet parhaimmista! Todellakin legendaariset! Toastit pitivät tunnelman koko illan katossa ja loistava porukka takasi 100% onnistuneen illan! Ainoana miinuksena jouduin lähtemään jo noin klo 23 jatkoilta pois, koska seuraavan aamun VYY:n tutorhommat painoivat päälle! Olimme sopineet tapaavamme illalla kouluttajien ja E:n kanssa, joten ei voinut mitään. Olli voi kuitenkin täydennellä tänne vielä legendoja poliiseista ja muusta, jos haluaa

Arvostelu:

Hyvää:

-Toastit
-Panostaminen
-Teema
-Porukka
-Paikka (Fontana)

Huonoa:

-Meinasi lopussa lähteä käsistä!

Arvosana: 5/5

-Tuomas

Olli kertoo totuuden sitseistä:

En ollut ihan varma milloin sitsit alkavat, joten soitin Henkalle varmistaakseni ajan. Henkka väitti sitsien alkavan seitsemältä joten mitoitin juoksulenkkini sen mukaiseksi. Kun palasin kotiin puoli seitsemältä, kännykästä löytyi muutamaa minuuttia aikaisemmin Henkalta tullut viesti, jonka mukaan sitsit alkavat jo puoli seiskalta. Eipä siinä mitään, suihkun kautta vaatteet päälle ja pikajuoksua sitseille. Omaa paikkaa ei meinannut löytyä mistään pöydästä, joten harhailin ympäriinsä Fontanaa kun muut jo laulelivat sitsilauluja.

Sitsit oli ihan onnistuneet ja saatiin vähän Neiti L:ää juotettua humalaa. Tunnelmaa tietenkin pilasi se, että tiimimme oli yhtä jäsentä vajaa Heikin maksan tulehduttua.

Sitsien jälkeen n. sata henkilöä kokoontui rinkiin vaasan torille. Koska KY:n Juhon mankan patterit olivat loppuneet jouduttiin rinki siirtämään tienlaitaan. Valitettavasti osa ihmisistä innostui Anima Libera-kappaleesta niin kovasti, että he päätyivät sulkemaan kokonaan autotien. Muutaman hetken kuluttua paikalle saapuikin 4 mustaa maijaa jotka hajoittivat juhlat.

Douppia shittiä niinkuin NESU:n sitseillä kuuluukin olla!

Takaisin Fontanaan ja sieltä Valencian kautta kotiin. Valenciasta sai muuten ensimmäistä kertaa Papan Special-Pizzaa!!!

Vapulle huudettu mahis!

Vaasa on tunnettu riehakkaasta vapusta ja VBN:n pojat taas railakkaasta menosta. Mitä tapahtuu kun nämä kaksi kohtaavat? Ota selvää Vaasa By Nightin blogista, kun toimitus tarkastaa Vaasan vapun parhaimmat bileet ja menomestat! Luvassa runsaasti päivityksiä, arvosteluita, juoruja, kohuja, paljastuksia ja alkoholinhuurteista opiskelijaelämää! Stay tuned!

-Tuomas

Moi taas!

Vaasassa olikin sitten eilen poikkeuksellisen suuret pippalot, kun sadat opiskelijat vyöryivät Suomen joka kolkasta viettämään Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden ainejärjestön Warrantin WYKY-päivää. Juhliminen alkoi vahvasti kello 12 maissa Tropiclandian ympärille sirotellulla rastiradalla, jossa joukkueet pääsivät kisaamaan mitä kummallisimmista asioista. Ensimmäistä kertaa mukana ollut Superkauppa räjäytti pankin rastillaan, jolla haasteena oli pukea kondomi värähtelevän hieromasauvan päälle ja ottaa se pois ainoastaan suuta käyttäen. Pisteitä sai nopeudesta, tyylistä ja oikeastaan kaikesta mikä vaan oli huvittavaa. Big up lähtee kaikille niille tytöille jotka uskalsi antaa kaikkensa, sekä rastilla Lucha Libre -maski päässä häärineelle kaverille, kuka ensimmäisenä maailmassa voitti mut Koffin Porter -skabassa.

Bileet jatkuivat neljän jälkeen kosteissa tunnelmissa Tropiclandian allas-alueella pool partyn merkeissä, ja uskaltaisin melkein väittää ettei Tropiclandian anniskelualueella ole koskaan ollut niin paljon tungosta. Avainta vilauttamalla velaksi ostetut edulliset juomat ja Créam on Pants DJ-parivaljakko takasivat hyvän fiiliksen. Juhlaväki pelasi palloa, laski lukumäkeä, istui porealtaassa ja tottakai joi kaljaa. Itse jouduin kohottamaan aiemmassa Koffin Porter skabassa murentunutta itsetuntoani haastamalla jatkuvasti Heikkiä hanakaljaotteluun. Loppuvaiheessa otteluihin liittyi myös eräs kanadalainen kaveri, jonka Heikin kanssa kotimaamme kunnia mielessä peittosimme ylivoimaisesti. Kun ygösellä alastykitetyt kaljat jossain vaiheessa alkoivat vaikuttaa kunnolla, saimme loistavan idean lähteä testaamaan vesiliukumäkeä. Heti ensimmäisellä laskulla luonnollisesti löin naamani erään kaverin takaraivoon, niin että suusta alkoi vuotamaan verta. Tätä ei onneksi kestänyt kauaa, ja seuraava yritys saman kaverin kanssa vierekkäin laskien oli huomattavasti menestyksekkäämpi. Uintireissulla toimittajamme myös bongasi altaasta parin, joka mitä ilmeisemmin harrasti seksiä! Kun aika oli vihdoin suunnata ulos Tropiclandiasta kohti baaria, olin suoraan sanottuna hieman huppelissa. Reilun 30 euron juomalaskun kuitattuani tönäisin läpällä Heikin ja Neiti L:n Tropiclandian pääsisäänkäynnin rappusia alas, tottakai itse hypätessäni takaperinkuperkeikoilla perään. Bussi kuljetti meidät onneksi turvallisesti keskustaan.

Heikin kanssa etkoille mennessä huomasimme molemmat olevamme humalassa, kun etkopaikan talon hississä Heikki huomasi, että meillä molemmilla palaa kädessä sikarit! Ei hitto. Muistikuvat seuraavilta tunneilta ovat hieman hämärän peitossa, mutta neiti L:n ja neiti S:n täyttämien vesilasien avulla tein varmasti erään huikeimmista comebackeista ikinä! Kahdentoista jälkeen löysin itseni huippukunossa Fontanan tanssilattialta fist pumppaamasta. Fiilis ainoastaan parani kun Stig Dogg ja DJPP aloittivat keikkansa porukkamme baunssatessa korokkeella. Bileitä järkkäämässä ja selvistä päin ollut Tuomaskin pääsi keikan alettua mukaan juhlafiilikseen ja tuhosi drinkkilippuja kuin viimeistä päivää. Ilta päättyi mukavasti kahden aikoihin kun lähdin Fontanasta, joidenkin jäädessä vielä juhlimaan…

Kiitos Tuomas ja Warrantti loistavista bileistä! Ensi vuonna otetaan uusiksi

Terveisin,
henu

Vaasan alueen hienommat ravintolat voi varmasti laskea kahden käden sormilla. Amarillo, Fransmanni, Central & Fondis ovat varmasti tunnetuimmat. Varsinkin Fondis on näistä minulle erityisesti mieleen. Lähdinkin siis innolla pääsiäisen kunniaksi testaamaan hiljattain avattua Hotel Kantarelliksen ravintolaa Ollin ja Neiti L:n kanssa.

Ensivaikutelma paikasta on tyylikäs. Jykevä ja loistokas puusisustus parantaa ulkona olleen ravintolan kirkkaan keltaisen kyltin aiheuttaman myötähäpeän. Mukavat istuimet ja tyylikkäät pöydät tekevät myös hyvän vaikutelman. Valitettavasti ruokalista on samaa teemaa ulkona olleen kyltin kanssa. Ainakin oma esteettinen silmäni oksensi listan ylipirteistä väreistä ja epäselvistä merkinnöistä. Viinilista oli sentään hieman vähemmän hirveä.

Alkuruuaksi valitsin tuulihattujoutsenen täytettynä katkarapu-tillikermavaahdolla ja koristeltuna mätismetanakastikkeella. Mukavan kokoinen annos tuli suhteellisen nopeasti. Lisäksi saimme talon argentiinalaisen punaviinin pyynnöstä ensin pöytään. Myös leipä tarjoiltiin samaan aikaan alkupalojen kanssa, mutta valitettavasti niitä oli vain 4 kappaletta, vaikkakin maku oli herkullinen. Tuulihattujoutsen oli myös erittäin hyvä, vaikkakin olisin toivonut kermavaahdon olevan hieman voimakkaamman makuista. Tillin maku ei tullut erityisesti esille.

Pääruuaksi otin kokonaisena, hitaasti ja miedolla lämmöllä paistettua poron ulkofileetä, kylmäsavulohta, vadelmaista riistakastiketta sekä tiristetyttujä viipaleperunoita. Poro oli sopivan mausteista ja erittäin mureaa. Annos suorastaan suli suussa! Muutenkin pääruoka oli hyvää alkuruokaakin onnistuneempi kokonaisuus ja yksi parhaita liha-annoksia, joita olen Vaasassa syönyt. Talon punaviini sopi myös hyvin poron kanssa. Tätä annosta kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa!

Valitettavasti palvelutaso Kantarelliksessa ei ollut yhtä hyvällä mallilla ruokien kanssa. Henkilökunnasta sai vaikutelman, että he hoitivat tehtävänsä ilman iloa tai kenties olivat palkattomia harjottelijoita. Ruokien välillä ei kysytty, maistuiko ruoka, tai oikeastaan pidetty muutakaan kontaktia asiakkaaseen. Jotain pientä olisin toivonut, vaikka tykkäänkin syödä rauhassa ilman suurempia keskusteluita henkilökunnan kanssa. Myöskään lähtiessämme meille ei toivotettu hyvää illanjatkoa, tai jos toivotettiin, niin kenties mutisemalla.

Hintataso ravintolassa oli kohtuullinen. Alkuruoka, pääruoka ja puoli pulloa punaviiniä maksoivat noin 55 euroa. Lopuksi voisi todeta, että ilta oli onnistunut ja tunnelma pysyi koko ruokailun ajan hyvänä, kiitos hyvän sisustuksen ja nopeahkon vaikkakin kylmän palvelun. Kantarellis on ehdottomasti paikka, jonne voisin esimerkiksi mennä tyttöystävän kanssa romanttiselle illalliselle. Kenties jopa paras paikka Vaasassa tällä hetkellä tuohon tarkoitukseen. Huomautuksena voisin vielä kertoa, että ravintolasta saa Dom Pérignon shamppanijaa karvan alle 300:lla eurolla. Joten poikaystävät, avopuolisot  ja aviomiehet alkakaa kaivamaan kuvetta